Flunssa otti tiukan otteen perheestämme, ja olemme edelleen mantereella. Mutta toivomme, että pian pääsisimme takaisin saareen. Tässä kuitenkin saaritunnelmia kuvien muodossa.






Pojat kotipihalla, olohuoneen ikkunan edessä leikkimässä.

Eilen satoi ja tuuli, ja flunssakin iski minuun. Tänään on taas aurinkoinen päivä, vaikkakin viileämpää ja flunssakin tuntuu helpottavan.
Eskarilaisemme oli eilen koulun liikuntatunnilla kiertänyt saarta ja oppinut uuden reitin, jonka hän halusi illalla näyttää myös isälleen. Äiti ja pikkuveli eivät kuulemma sitä reittiä pystyisi kulkemaan, joten jäimme kauppa-asioita toimittamaan.
Haukkoja lentelee nyt runsaasti saarella. Näimme yhden pikkulinnun pelastautuvan haukan kynsistä, toivottavasti se selvisi suuremmitta vammoitta.
Huomenaamulla lähdemme mantereelle viikoksi. Siispä tulee pieni tauko kirjoitteluun, mutta seuraavan kerran kuvien kera! Nähdään!

Tänään eskarilaisemme pääsi aloittamaan koulun yhdessä viiden muun oppilaan kanssa. Kuudes oppilas on jo yläasteikäinen ja käynee koulua muiden kanssa, mutta on lienee etäopetuksessa lähimmällä yläasteella (en tohtinut omalta jännitykseltäni kysellä ylimääräisiä:)).
Kaikkien perheet oli kutsuttu ensimmäiselle tunnille, ja aloitimme tutustumisleikeillä ja mölkyn peluulla ulkona. Sen jälkeen koululaiset siirtyivät sisälle valitsemaan pulpettia ja tekemään ensimmäisen päivän tehtäviä (kartan tekoa saaresta ja terraariokodin sisustusta koulun hamstereille).
Vanhemmat saivat lähteä kotiin, ja minulle iski hirveä huoli, miten pieni poikani pärjää muiden isompien kanssa! Mutta huoli oli turha, kaikki oli mennyt hyvin ja eskarilaisemme oli pitänyt ekasta koulupäivästään! Koulupäivän päätteeksi kaikki saivat mennä uimaan koulun läheiselle lahdelle, jossa koululaiset näkivät myös rantakäärmeen ja pienen kyyn sekä meduusoja.

Eilen sää muuttui viileämmäksi ja samalla turistit ja muut käväisijät hävisivät laivojen kyydeissä takaisin mantereelle. Tuli ihan syksyinen olo. Ja ehkä saimme aavistuksen siitä, miten hiljaista täällä voi olla.
Kävimme katsomassa saaren hautausmaata, koulun pihaa ja saarella laiduntavia lampaita (1 musta ja 2 valkoista).
Päivän kyykäärmesaldo oli yksi kuollut ja yksi elävä. Lapset ovat jo oppineet katsomaan kulkiessaan käärmeitä, mutta emme vielä ole uskaltaneet antaa heidän yksin vaellella ulkona. Pieniä käärmeenpoikasia näyttäisi nyt olevan runsaasti liikenteessä, mutta heti ne luikertavat pakoon ihmiset huomatessaan.
Eilen illalla Brita-opettajan tytär, joka toimii koululla myös liikunnanopena, toi meille kotiovelle postia: kaunis, käsinkirjoitettu kortti, jossa ohjeistettiin kouluun tulevaa ottamaan mm. pyyhe ja uikkarit mukaan sekä toivotettiin koko perhe tervetulleeksi tutustumistunnille aamulla. Huomenna alkaa siis koulu ja eskari!

Eilen pääsimme rantasaunan pehmeisiin löylyihin. Tosin lasten kanssa saunominen on hätäistä sinkoilua sinne tänne; kun pojat haluavat lauteille, sitten alas, sitten vettä saaviin ja kaadetaan sitä pois, sitten uimaan, ja pois, koska vedessä meduusoja, joita Nemo-elokuvan perusteella on syytä pelätä (kiitos Disney), sitten taas lauteille (ei kai tarvitse mainita, että laudeliinat ovat jo olleet hyvän aikaa jossain aivan muualla kuin takapuolien alla) ja alas, kun on niin kuuma ja sitten vilvoittelemaan ja availemaan pukuhuoneen verhoja ja ovea, jotta ohikulkijat varmasti näkevät paljasta pintaa ja viimein kuivattuina ja puettuina ja pillimehut käsissä - hetken rauha.
Aiemmin päivällä kävimme kuntosalilla (kyllä, täältä löytyy sellainenkin), jossa pojatkin viihtyivät laitteiden parissa (veivaavat joitain jalkatukia ja siirtelevät painoja paikasta toiseen). Ikkunoista näkyy kaunis merimaisema, mikä ei ehkä auta kuntoilussa, kun sitä jää tuijottamaan, vauhti hiipuu stepperissäkin. Ehkä pitää ottaa joku reipas musiikki kannustimeksi.
Illalla ihmettelimme saaren tupsahtaneita turisteja ja iltamenoihin (?) kulkevia korkokenkäisiä naisia. Yöelämään emme ole tutustuneet - tarjonta lienee keskittynyt hotellille ja aavistelen , ettei meno ole aivan hillitöntä. Saatan tosin olla aivan väärässä… mutta tämä perheenäiti vetää sikeitä sängyssään ja herää virkeänä aamulla ilman päänsärkyä ja kuvotusta (-hyveellinen olo-)

Huomenna tulee viikko täyteen saaressaoloa.

Muutimme saareen eräänä elokuun aurinkoisena päivänä. Peräkärryllinen omaisuuttamme lastattiin laivaan ja matka kohti uutta kotiamme alkoi.

Näin yksinkertaisesti muuttomme tai edes päätös siitä ei tapahtunut. Puolen vuoden kypsyttely ja ajatuksen edes takaisin pyörittely "huipentuivat" lopullisen päätöksen tekoon keväällä 2010. Senkin jälkeen oli monia epävarmuustekijöitä, jotka kuitenkin selvisivät kaikki jotenkin ihmeen helposti; työt, talon vuokraus, jne. kaikki sujuivat ja järjestyivät, joten tuli tunne, että meidän oli todellakin tarkoitus lähteä.

Saaressa meitä oli vastassa ystävällisiä, avuliaita saarelaisia, jotka auttoivat meidät tavaroinemme asunnollemme. Muuttokuormamme ei ollut suuren suuri, mutta oleellisimmat tavarat olivat päässeet mukaan. Joitakin huonekaluja saimme saaresta, mikä helpottikin muuttoa.
Asuntomme on 3h+k paritalohuoneisto, joka on majakan ja luotsiaseman vieressä. Ikkunoista näkee alas kyläsatamaan ja toisista ylös majakalle.

Tunnelma on ollut lomamainen, koska sää on ollut kesäisen lämmin ja turisteja on vielä saarella paljon. Tosin arksisia asioita jo on sovittuja kuten eskarin aloittamista ja postiasioita. Kotia on myös järjestetty ja yritetty saada kaikki toimivaksi. Tv:n ja nettiyhteyden toimiminen ovat olleet tärkeitä; hassua, että ilman niitä kokee olevansa liian irrallaan "maailmasta"
Toivon kuitenkin, että saaren rauha ja luonto pääsevät useimmiten ohittamaan tietoliikenneyhteyksien tärkeyden.

p.s. kuvia tulee jatkossa runsaasti, mutta kameran tietokonepiuha unohtui nyt mantereelle...