Arki alkaa asettumaan kaiken alkuhässäkän ja -ihmettelyn jälkeen. Lapsiperheessä rutiinit vievät aina päivää eteenpäin, niin täälläkin. Ja kun kotona ollaan, kotityöt vievät vanhempien aikaa. Minun onnekseni täällä on astian- ja pyykinpesukoneet, joten esim. tiskaamiseen ei mene aikaa (=inhokkikotityöni). Mutta kyllähän sitä tekemistä muutenkin riittää.
Suunnitelmallisuutta pitää täällä harjoittaa vielä entistä enemmän ainakin kauppaostosten suhteen, kun kauppa on auki rajoitetusti (yleensä pari tuntia päivässä) ja nyt sunnuntaisin ei lainkaan. Kun mehu on loppu, niin sitten se on.
Mies jo tuossa maalaili kauhukuvia, että jos sähkö on joskus poikki, pitäisi olla hyvä kuivaruokavarasto. Jahas. Ja nuotiollako niitä lämmitettäisiin? Niin kai sitten. Olen optimisti ja luotan sähköverkkoon :) Mutta ehkä huomenna alan kerätä varastoja talven varalle...
Eilen ja toissapäivänä tuuli jo aika navakasti, majakan vieressä pystyi melkein jo nojaamaan tuuleen. Esikoinen lähetti pullopostia, joka lähtikin matkaan aaltojen mukana varsin vikkelään. Koulussakin olivat pistäneet pullopostia merelle. Siitä on koulun blogissakin juttua.