Joulu on saaressa juhlittu. Aattoiltana olimme syömässä hotellilla, jossa kävi myös merimieslauluja lauleleva joulupukki. Lapset olivat uteliaan ihmeissään, ja päättelivät tietysti heti pukin poistuttua, että nyt se meni viemään meille kotiin lahjat. Ja siellähän ne paketit olivatkin!


Esikoinen on ollut lomalla koulusta, ja on ollut hieman pitkästynyt (venyttänyt muiden hermoja...) Onneksi rattikelkkailu koulukaverin kanssa on tuonut vähän toimintaa.




Lunta on kasautunut joihinkin paikkoihin isoja kasoja. Kahvilan ovi näytti tältä maanantaina.

Toiveissa olisi päästä pitkästä aikaa mantereelle ylihuomenna. Saa nähdä, millainen laivamatka on nyt, kun jäätäkin on alkanut tulla.

Täällä on nähty tonttuja, poroja ja omituisia, vinoja, nurkista rakoilevia majakoita. Niiden myötä meidän porukka toivottaa kaikille:

Tunnelmallista joulua!

Joulu lähestyy ja sen myötä on ollut kaikenlaista mukavaa ohjelmaa, esikoisella enimmäkseen, mutta me muutkin olemme saaneet nauttia mm. Lucia-kulkueen vierailusta kodissamme (koulun blogissa oli hienoja kuvia).

Valo on tähän aikaan vuodesta harvinaista herkkua, joten auringon pilkahtaessa on aina pikaisesti kuvattava, kuten viime keskiviikkona.



Meidän pikkutonttu halusi pitää tonttuhattua ulkonakin päässä, mutta huppua oli myös pidettävä tuulen ja kylmyyden takia.

Myönnän, että olen heikkona kauniisiin esineisiin, jotka eivät usein ole kovinkaan välttämättömiä tai tarpeellisia. Täällä Utössä on ollut hyvä huomata, että vähälläkin "pärjää" ja että kekseliäisyys kasvaa, kun pitää nyhjätä tyhjästä. Mutta en usko pääseväni tavarakaipuusta kokonaan... ainakin pitää päästä ikkunaostoksille (tai nykyään netti-ikkunaostoksille). Ostamisen pakkoa ja tavaroiden perässä juoksemista yritän kuitenkin jatkossakin välttää. Harkintaa ja "vanhassa vara parempi" -asennetta!



Täällä on ollut tänään lumisateista, lämpö 0-astetta eli täydellinen keli lumilinnan rakentamiseen! Pääarkkitehdiltä tosin meinasi hihat palaa työläistensä suurpiirteiseen rakennustyyliin... Sovussa saatiin kuitenkin linna varsin hyvälle mallille. Jatkamme, kun jaksamme/sää sallii (nyt näyttäisi pakastuvan).

Kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina, koska kuopus on luopunut päiväunistaan ja sitä myötä minun rauhallinen tietokoneaikani on mennyttä. Ainoastaan silloin, kun tv:n lastenohjelmat pitävät "pitkäsormen" poissa näppäimistöltä, saan katsottua tärkeimmät koneelta (tai uhkailemalla, ettei kuopus saa piparia/suklaakeksiä tms). Nyt onkin haasteena ollut joululahjojen löytäminen ja tilaaminen netin kautta...
Näillä näkymin siis vietämme joulunpyhät saaressa ja lähdemme mantereelle välipäivinä. Jouluista touhua saaressakin riittää varsinkin koululaisilla (ihan kateeksi käy heidän joulukalenterinsa). Jouluostoksiakin täällä voi tehdä, mutta siitä myöhemmin.

On pitänyt "kiirettä", kun on ollut jumppaa, joogaa, joulukorttiaskartelua jne. Ensilumikin saapui saareen ja suurin osa siitä taisi kasautua meidän kuistille...
Eilen majakan kappelissa vietettiin adventtihartaus tulevan ensimmäisen adventin kunniaksi. Pappi saapui Korppoosta säestäjän kera, heidän vuokseen siis hartauden aikaistettu ajankohta. Papin on oltava viikonlopuksi taas mantereella pitämässä "oikeaa" adventtikirkkoa.


Pojat ihmettelevät lumen tuloa.


Joulukorttitehtaan satoa


Meidän talo tuiskussa


Kuistilla tuulensuojassa on hyvä leikkiä


Pääkadulta


Majakan kappelin alttari

Hyvää viikonloppua ja ensimmäistä adventtia kaikille!

Saimme lainata venettä (kiitos Brita!) ja päätimme lähteä retkelle läheiseen Ormskärin saareen. Esikoinen oli jo aiemmin syksyllä käynyt koulun kanssa siellä, joten hän sai olla oppaana. Sää suosi meitä ja retki oli mukava ja eväät maistuivat!

Eilen oli aika kova myrsky, tuuli ja vihmoi jotain veden ja rännän sekaista vaakasuorassa. Postia viedessäni taistelin päästäkseni eteenpäin, mutta takaisin tullessa ei tarvinnut kuin hieman jalkoja kohotella tuulen viedessä kotiovelle päin. Tunne oli niin hassu, että nauratti ääneen... toivottavasti kukaan luotsiasemalta ei nähnyt, kun omituinen akka sadevaatteissa nauraa tuulenviemänä...

Illalla sähköt katkesivat noin seitsemän aikaan ja esikoinen suuttui, kun hänen piti juuri katsoa lintudokumenttia tv:stä. No, eipä siinä auttanut muu kuin sytytellä kaikki kynttilät ja tunnelmoida hämärässä. Ulkonakin oli todella pimeää, vei hetken ennen kuin majakan varageneraattori käynnistyi ja valokeila alkoi taas pyyhkiä saarta. Joissakin ikkunoissa näkyi pientä valonkajastusta, mutta muuten oli säkkipimeää.
Reilun tunnin kuluttua, kun olimme jo alkamassa nukkumaan, sähköt palasivat taas, mutta katkokset saavat aina ajattelemaan, miten riippuvaisia olemme nykyään sähköstä.

Lähdimme viime lauantaina mantereelle ja kas kummaa sunnuntaina kuopus olikin jo kuumeessa. -huoh- Alkaa tuntua siltä, että aina nämä ennalta mukaviksi ajatellut ja odotetut vierailut ovatkin vain sairastupapäiviä. Taas kerran on ollut pakko hylätä kaverien tapaamiset ja muut aktiviteetit ja keskittyä toipumiseen.
Yksikseni olen kuitenkin päässyt kaupoille ja kauhistus, miten paljon tavaraa niissä onkin! Ja ihmisiä ja kiireen tuntua! Ja musiikki soi kaikkialla! Huomasin jossain vaiheessa, että hartiani olivat jännittyneinä melkein korvissa, kun yritin suoriutua nopeasti kassajonossa.
Meikittömyyteni ja "aina samat vaatteet päällä" -tyylini on jatkunut mantereella, vaikka ehkä kanssaihmiset toivoisivatkin muuta;) Kampaustakaan ei enää siksi voi kutsua, kun vain vetää pinnillä pisimmät hiukset silmiltä roikkumasta.
Saarettuminen on siis tainnut alkaa... (vrt. "metsittyminen")

Kivaa ja kuumeetonta keskiviikkoa toivoen!

Monet ovat kyselleet aiemmin, mitä oikein teen saaressa. Tottahan on, että täällä ei ole runsasta vapaa-ajan tarjontaa, ostoskeskuksia, ravintoloita, elokuvateattereita, kerhoja, kuntoklubeja, perhekahviloita, leikkipuistoja jne. jne. Minulla ei ole täällä työyhteisöä, kavereita (ai, niin onhan Mies :))
Täällä olen “vain“ kotona, hoitovapaalla, kotiäiti.

Olen aina viihtynyt hyvin kotona, pidän lukemisesta, käsitöistä ja askartelusta yms. joten tekemistä olen tähän asti keksinyt. Ja kenelläpä perheenäidillä vapaa-ajan ongelmia olisi, eiköhän lapset pidä huolen siitä, että päivät täyttyvät touhusta ja arjen töistä.

Täällä on luonto lähellä, linnut, käärmeet, sammakot tulevat tutuiksi. Meri ja sää muuttuvat jatkuvasti. Täällä ei tarvitse pelätä liikennettä, ei kärsiä pakokaasuista tai melusta.
Moni asia on hankalampaa kuin mantereella ja vaatii suunnittelua ja ennakointia, mutta täällä on myös sellainen rauha ja ajattomuus, jota ei siellä saa.

Mutta en koe, että tämä tänne muuttomme olisi mikään “sapatti-” tai hengähdysvuosi pois kiireestä. Ei, tämä on vain erilainen vuosi erilaisessa ympäristössä. Kiire ja kiireettömyys ovat mielestäni ihmisestä itsestä kiinni - mielentila ja asenne, jonka voi valita ja johon voi itse vaikuttaa.
Vai miten sinä ajattelet?

p.s. ensimmäiset rupisammakot kohdattu... aikamoisia möllyköitä

Onnittelut kaikille lintukisaan vastanneille! Oikea vastaus on järripeippo.
Karikukko oli hyvä vastaus, koska sen väritys on melkolailla sama kuin järripeipon, joten yksi palkinto lähtee Mummille ja Ukille. Ja Piukun luova vastaus ansaitsee toisen palkinnon! Kiitos osallistujille!







Täällä vietetään syyslomaa sairastelun merkeissä, mutta onneksi potilaan vointi on parempaan päin menossa.
Rentouttavaa viikonloppua ja lomaa kaikille!

Joka paikassa on lintuihmisiä. Ei, se ei ole mikään uusi eläinlaji, vaan linnuista kiinnostuneita ihmisiä. Lintujen syysmuutto kiinnostaa monia. Täällä oppii väkisinkin tunnistamaan eri lintulajeja, kun niitä lentelee ja hyppii aivan vierellä. Ja valitettavasti jokunen lentää ikkunaankin, kuten tämä onneton siivekäs.
Ja nyt seuraa kilpailu: mikä lintu tämä on?

Vastaukset kommenttilootaan tai sähköpostitse lauantaihin 23.10. mennessä. Paras vastaus voittaa (ei siis välttämättä oikea ;)) Palkintona jotain Utöstä.

Esikoinen innostui rakentamaan majaa pihapuuhumme, ja kuopuksen piti tietysti päästä mukaan. Sopua kesti hetken, ennen kuin tarvittiin taas erotuomaria (yksi vakiotoimeni tällä hetkellä, kelpaisiko jatkossa ansioluetteloon?)

Pohjoistuuli on puhaltanut voimalla ja ikkunanvälit ovat välillä vinkuneet. Majakan vieressä melkein kaaduin kovassa puhurissa. Rakeitakin satoi päivällä, mutta sitten taas aurinko paistoi. Lämpimät vaatteet on saanut kaivaa esiin ja villasukat pyörivät jaloissa :)


Kuopus on loputtoman kiinnostunut mönkkäreistä ja peräkärryistä. Toisaalta hän pelkää niitä, kun ne ovat käynnissä. Pikkuinen on oppinut sanomaan r-kirjaimen, mutta käyttää sitä "harkiten" kuten sanassa "trukki".


Esikoinen eteläkärjessä aaltoja ihailemassa (kuva by Mies).


Eilisen auringonlaskun värit olivat mahtavat (kuva by Mies).

Viime viikon olimme mantereella ja se reissu vei kyllä mehut meikäläisestä. Tuntuu, että vieläkin olen aivan uuvuksissa kaikesta järjestelystä, pakkailuista ja lasten flunssan kanssa valvoskelusta.
Viikon aikana syksy on ehtinyt saareen, lehdet putoilevat puista ja pikkulinnut kokoontuvat mnuuttomatkoille. Myös sää on viilentynyt. Meri on kuitenkin varastoinut lämpöä kesän aikana, joten lämpimämpää täällä on kuin mantereella. Pakkasöitä ei täällä vielä vietetä :)
Toissailtana alkoi kansalaisopiston naisten jumppa (olikohan kurssin nimi "Motion på Utö" ja pyydän heti anteeksi mahd. virheitä...) Saimme reippailla hämärtyvässä illassa, etelätuulen puhaltaessa ja pöllön liidellessä ylitsemme. Tehokasta ja mukavaa kivassa seurassa!

Saaren kappelissa saa käydä milloin vaan, ovet ovat aina auki. POis lähtiessä pitää vain sulkea ovet huolellisesti, etteivät sade, tuuli, sammakot ja käärmeet pääse sisälle.



Hyvää viikonloppua kaikille!

Aamuisin vien esikoisen kouluun, samalla teemme kuopuksen kanssa aamupäiväulkoilun. Yleensä hän haluaa tarkastaa kaikki reitillä olevat pari-kolme mönkijää ja peräkärryt. Nyt saaressa onkin ollut paljon autoja (nähty 2 pakettiautoa ja yksi maasturi), ehkä osin sotaharjoitusten takia. Ja kuopuksen on pitänyt varmistella, missä ne ovat ja mitä ne tekevät.


Yleisin kuljetusväline saaressa - maitokärryt, sopivat myös lasten kuljetukseen.


Lähikauppa ja -posti(ainoat, mutta minuutin päässä kotoa)



Eräänä iltana ovellemme tuotiin yllättäen luumuja, jotka on poimittu eräästä saaren kesäasukkaan puusta (luvalla tietysti). Seuraavana päivänä saimmekin sitten ison kasan kilohailia. Paistoimme ja söimme, hyvää oli! Kiitos antajille!

Sunnuntaikävelyllä ihania värejä auringonpaisteessa, sydämen läpätystä kyykäärmeiden luikerrellessa liian lähellä (vaikka pakenevat heti tömistelyjämme) ja hiljaisuutta.

Asumme majakkamäelle lähellä majakkaa, mutta vasta nyt pääsimme sisälle sinne tutustumaan ja kuulemaan sen historiasta ja nykykäytöstä. Linssistölle emme nyt menneet, sinne pääsee vain kerran vuodessa kansainvälisenä majakkaviikonloppuna elokuun lopulla (ja silloin olimme mantereella). Majakka - fyr - lighthouse, arvaatteko, mistä suomen kielen sana “majakka” on tullut? No venäjänkielisestä sanasta “edestakaisin liikkuva”. Aika hauska, vai mitä?






Ikkunoiden kohdalla näkee, kuinka paksu kiviseinä on.


Majakan kappeli lienee ainoa lajiaan maailmassa.





Kuvassa saattelemme vierastamme Eivorille sateisessa säässä ja varustuksemme on sen mukainen.
Nyt on tuulta ja sadetta riittänytkin! Varsinkin viime yönä tuuli ravisteli ikkunoita kovasti, mutta sisällä oli lämmintä, eikä vetänyt mistään nurkasta :)

Kiitos Piuku tunnustuksesta! Ihan hämmennyin, kun huomasin tuon... mutta kiitän ja kumarran ja yritän kirjoitella kiinnostavia juttuja.




Nappiin liittyy sen jakaminen seitsemälle muulle bloggaajalle ja seitsemän tunnustuksen/paljastuksen tekeminen itsestään.En osaa jakaa tunnustusta nyt kenellekään, kivoja ja kiinnostavia blogeja on paljon.
Mutta tunnustuksia voin tehdä; tietenkin vain saareen liittyen:

1. Saaressa on paljon hämähäkkejä, isoja ja pieniä - en erityisemmin pidä hämähäkeistä.
2. Rantakäärmeet syövät rupisammakoita, kyille ne eivät kelpaa - en erityisemmin pidä käärmeistä, suhteeni rupisammakoihin on vielä selvittämättä (kohtaamista odotellen).
3. Näen painajaisia katastrofi- ja onnettomuuselokuvista, -dokumenteista yms.
4. Estonian uhreja tuotiin aikoinaan saareen ja vainajia säilytettiin yhdessä varastossa - näin tästäkin painajaisen.
5. Puhun huonosti ruotsia, vain pakon edessä ja silloinkin hiljaa mutisten ;)
6. Minut on kutsuttu saarella pidettävään naisseminaariin, jossa puhutaan vain ruotsia, koska sinne tulee myös Ruotsista ja Virosta naisia, jotka puhuvat vain ruotsia. Uskaltaudunkohan mukaan?
7. Tällä viikolla iski kaipuu mantereelle - kirpputorille!

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!