Monet ovat kyselleet aiemmin, mitä oikein teen saaressa. Tottahan on, että täällä ei ole runsasta vapaa-ajan tarjontaa, ostoskeskuksia, ravintoloita, elokuvateattereita, kerhoja, kuntoklubeja, perhekahviloita, leikkipuistoja jne. jne. Minulla ei ole täällä työyhteisöä, kavereita (ai, niin onhan Mies :))
Täällä olen “vain“ kotona, hoitovapaalla, kotiäiti.

Olen aina viihtynyt hyvin kotona, pidän lukemisesta, käsitöistä ja askartelusta yms. joten tekemistä olen tähän asti keksinyt. Ja kenelläpä perheenäidillä vapaa-ajan ongelmia olisi, eiköhän lapset pidä huolen siitä, että päivät täyttyvät touhusta ja arjen töistä.

Täällä on luonto lähellä, linnut, käärmeet, sammakot tulevat tutuiksi. Meri ja sää muuttuvat jatkuvasti. Täällä ei tarvitse pelätä liikennettä, ei kärsiä pakokaasuista tai melusta.
Moni asia on hankalampaa kuin mantereella ja vaatii suunnittelua ja ennakointia, mutta täällä on myös sellainen rauha ja ajattomuus, jota ei siellä saa.

Mutta en koe, että tämä tänne muuttomme olisi mikään “sapatti-” tai hengähdysvuosi pois kiireestä. Ei, tämä on vain erilainen vuosi erilaisessa ympäristössä. Kiire ja kiireettömyys ovat mielestäni ihmisestä itsestä kiinni - mielentila ja asenne, jonka voi valita ja johon voi itse vaikuttaa.
Vai miten sinä ajattelet?

p.s. ensimmäiset rupisammakot kohdattu... aikamoisia möllyköitä

Onnittelut kaikille lintukisaan vastanneille! Oikea vastaus on järripeippo.
Karikukko oli hyvä vastaus, koska sen väritys on melkolailla sama kuin järripeipon, joten yksi palkinto lähtee Mummille ja Ukille. Ja Piukun luova vastaus ansaitsee toisen palkinnon! Kiitos osallistujille!







Täällä vietetään syyslomaa sairastelun merkeissä, mutta onneksi potilaan vointi on parempaan päin menossa.
Rentouttavaa viikonloppua ja lomaa kaikille!

Joka paikassa on lintuihmisiä. Ei, se ei ole mikään uusi eläinlaji, vaan linnuista kiinnostuneita ihmisiä. Lintujen syysmuutto kiinnostaa monia. Täällä oppii väkisinkin tunnistamaan eri lintulajeja, kun niitä lentelee ja hyppii aivan vierellä. Ja valitettavasti jokunen lentää ikkunaankin, kuten tämä onneton siivekäs.
Ja nyt seuraa kilpailu: mikä lintu tämä on?

Vastaukset kommenttilootaan tai sähköpostitse lauantaihin 23.10. mennessä. Paras vastaus voittaa (ei siis välttämättä oikea ;)) Palkintona jotain Utöstä.

Esikoinen innostui rakentamaan majaa pihapuuhumme, ja kuopuksen piti tietysti päästä mukaan. Sopua kesti hetken, ennen kuin tarvittiin taas erotuomaria (yksi vakiotoimeni tällä hetkellä, kelpaisiko jatkossa ansioluetteloon?)

Pohjoistuuli on puhaltanut voimalla ja ikkunanvälit ovat välillä vinkuneet. Majakan vieressä melkein kaaduin kovassa puhurissa. Rakeitakin satoi päivällä, mutta sitten taas aurinko paistoi. Lämpimät vaatteet on saanut kaivaa esiin ja villasukat pyörivät jaloissa :)


Kuopus on loputtoman kiinnostunut mönkkäreistä ja peräkärryistä. Toisaalta hän pelkää niitä, kun ne ovat käynnissä. Pikkuinen on oppinut sanomaan r-kirjaimen, mutta käyttää sitä "harkiten" kuten sanassa "trukki".


Esikoinen eteläkärjessä aaltoja ihailemassa (kuva by Mies).


Eilisen auringonlaskun värit olivat mahtavat (kuva by Mies).

Viime viikon olimme mantereella ja se reissu vei kyllä mehut meikäläisestä. Tuntuu, että vieläkin olen aivan uuvuksissa kaikesta järjestelystä, pakkailuista ja lasten flunssan kanssa valvoskelusta.
Viikon aikana syksy on ehtinyt saareen, lehdet putoilevat puista ja pikkulinnut kokoontuvat mnuuttomatkoille. Myös sää on viilentynyt. Meri on kuitenkin varastoinut lämpöä kesän aikana, joten lämpimämpää täällä on kuin mantereella. Pakkasöitä ei täällä vielä vietetä :)
Toissailtana alkoi kansalaisopiston naisten jumppa (olikohan kurssin nimi "Motion på Utö" ja pyydän heti anteeksi mahd. virheitä...) Saimme reippailla hämärtyvässä illassa, etelätuulen puhaltaessa ja pöllön liidellessä ylitsemme. Tehokasta ja mukavaa kivassa seurassa!