Aikamme saaressa on päättynyt, viimeinen muuttokuorma on haettu ja elämämme jatkuu mantereella. Siispä Saaressa-blogikin on valmis. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, oli mukava tietää, että siellä jossain joku seuraa meidänkin touhuja!



Meillä oli hieno vuosi kaikkine kokemuksineen!
Kiitos Utö vieraanvaraisuudesta! Näemme joskus jälleen!

Muuton aika lähestyy. Mieli on hieman haikea, mutta olen kuitenkin valmis lähtemään. Kotiympyröihin on jo ikäväkin. Viimeisinä viikkoina on tuntunut siltä, että olemme lomalla, kun kellään ei ole ollut mitään välttämättömiä velvollisuuksia. Päivärutiinitkin ovat olleet vähän niin ja näin - ei ole ollut niin tarkkaa… Siksikin tuntuu mukavalta palata “arkeen”
Saaren meno on kesän myötä muuttunut paljonkin; ihmisiä on enemmän, mökkiläisiä ja turisteja on koko ajan jossain, luotsilaituri on useimmiten täynnä veneitä, yhteysalus kulkee usein, taidetta on esillä maakellarissa, majakassa, kahvilassa sekä hotellilla ja kauppa on “aina” auki!

Listasin asioita, joita olen kokenut vuoden aikana ensimmäistä kertaa:
- kävin majakassa
- perkasin, paistoin ja söin kilohailia
- rupisammakon kohtaaminen
- käärmekasojen näkeminen
- kunnon syysmyrskyssä kulkeminen (tai paikoilleen jääminen, kun eteenpäin ei päässyt)
- näin Lucia-kulkueen ja se kävi myös kotonamme
- jännitin, kun mies ja esikoinen kulkivat jäätä pitkin toiseen saareen
- kävin helikopterissa
- koin tykkiammunnat
- näin juhannussalon koristelua ja pystyttämisen
- rapsuttelin lampaita (ennen en ole uskaltanut, kun olen kohdannut vain villinoloisia)
- nähnyt monta itselleni uutta lintulajia
- 3:n kuukauden ajan kuljin vain kävellen paikasta toiseen (no, pari kertaa pulkalla laskin mäkeä) - ei moottoriajoneuvoja, ei laivaa, ei julkisia liikennevälineitä, ei pyörää

Juhannusaattona tuntui siltä, että saari on TÄYNNÄ ihmisiä! Aspö- ja Eivor- laivoissa tuli runsaasti väkeä, ja illalla "kaikki" kokoontuivat Hembygdsgårdenille katsomaan juhannussalon nostamista ja myöhemmin kuuntelemaan bändiä ja tanssimaan (meidän pojat tosin nukkuivat jo, joten tanssit jäivät meiltä väliin).

Ovelle koputettiin viime maanantaina ja siellä seisoi kaksi nuorta miestä, joista toinen kysyi, puhunko suomea. Saareen oli tullut aiemmin päivällä pieni laiva, joka kiersi Turun saaristoa. Laivassa matkasi nuoria elokuvantekijöitä 26:sta maasta. He olivat täällä tekemässä dokumentteja, lyhytfilmejä projektiin, joka on osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumia. Meidän perhettä haluttiin kuvata päivällispöydässä “keskustelemassa normaalisti“ ja hiljaisuudessa. Joo. Hmm. Illalla sitten kotiimme tuli yksi nainen (istanbulilainen) ja kaksi miestä (budapestiläinen ja manchesteriläinen). Keskustelimme elokuvantekijöiden kanssa samalla, kun söimme, saaressa asumisesta ja suomalaisuudesta sekä hiljaisuudesta ja sen kokemisesta. Pojat siteerasivat alla olevaa runoa, ja kysyivät, mitä siitä ajattelimme ja onko se tyypillistä suomalaista ajattelua. Meidän tulisi sanoa toisillemme, ei anteeksi, kun tönäisin, vaan kiitos kun kosketit. Eeva Kilpi Suu täynnä risottoa (perisuomalaista ruokaa) yritti sitten mongertaa jotain "järkevää" englanniksi, että suomalaiset ovat erilaisia ja ajattelevat varmaankin eri tavalla läheisyydestä ja kanssakäymisestä... ("voi apua!") Ja Finnish moment -suomalainen hetki, onko se meille tuttu käsite. No, eipä ollut. Se on se hiljainen hetki, kun kukaan ei sano mitään. Joo. Niitähän täällä kai riittää... ainakin meidän ruokapöydässä, kun kuvataan :) Jälkikäteen tuli kauhistus, mitä ihmettä sitä tuli puhuttua… Mutta kokemuksena oli ihan hauska. Lyhytelokuvia esitetään Turussa elokuvafestivaaleilla täällä. Kertokaa, miltä näytti, jos joku siellä käy! Itse emme pääse sinne, mutta ehkäpä näemme näitä jossain (?) Kukat kukkivat ja kissa pitää ulkoilusta. Tosin jotain huomauttamista kissa-herralla taitaa viimeisessä kuvassa olla.

Lauantaina oli koulun päättäjäiset, joita juhlistettiin jalkapallo-ottelulla lapset vastaan aikuiset. Tietysti lasten joukkue voitti, aikuiset pelasivat kuitenkin kunniakkaasti :)
Pelin jälkeen saimme nauttia kakkua, kahvia ja mehua. Ja todistuksetkin jaettiin! Eskarilaisemmekin sai ihanan, liikuttavan todistuksensa (jostain se liikutus on aina "haettava"...)
Hyvää kesälomaa koululaisille ja opettajille!

Sivupalkissa on nyt linkit sivuille, jossa on lisää kuvia Utöstä.

Saaressa asumisen aika vain vähenee… Mantereella on jo käyty esikoisen kanssa tutustumassa uuteen, tulevaan kouluun, luokkaan ja opettajaan. Kuopus sai päivähoitopaikan onneksi juuri siitä päiväkodista, josta toivoimmekin.
Vähitellen tuntuu siltä, että ajatukset siirtyvät yhä enemmän sinne, mihin taas palaamme. Ja väkisinkin olen miettinyt, mitä tämä vuosi täällä on muuttanut, vai onko mitään tapahtunut? Palaammeko samanlaiseen työhön, arkeen ja ihmissuhteisiin kuin ennen? Miten olen itse muuttunut ja teenkö asiat jotenkin eri tavalla kuin ennen? Ja mitä haluan “viedä mukanani” täältä?
Useimpiin kysymyksiin minulla ei ole minkäänlaista vastausta. Voisin tietysti kirjoittaa oppineeni kaiken hetkessä elämisestä ja pysähtymisen tärkeydestä täällä meren keskellä, sään ja luonnon armoilla, mutta ehkä se on liian mahtipontista ja juhlavaa. Se mitä olen ymmärtänyt täällä on aika yksinkertaista, kai… vai mitä olette mieltä seuraavista:
- perhe on tärkein
- kiire pilaa kaiken ja kiiruhtaa voi myös hitaasti (tässä tosin kovasti opittavaa)
- hengittäminen syvään helpottaa usein tukalalla hetkellä (kiroileminen kuiskaten ja vaatteiden paiskominen lattiaan auttavat myös vähän)
- nauraminen ja huonot vitsit ovat erittäin tarpeellisia
- tuoreet, itse leivotut sämpylät ovat hyviä ja niillä saa perheen tyytyväiseksi

Ei vielä ihan saarifilosofiaa korkealentoisimmillaan ;)

Ai niin, vielä yksi:
- hyvät kirjat kantavat yli ankaran talven (taidan laittaa kirjalistan jonnekin tänne)

Hyvää kesän alkua!

Äitienpäivänä teimme retken Aspöhön. Saaressa on hieno luontopolku, jonka kiersimme. Sää oli lämmin ja eväitä oli mukava nauttia kallioilla istuen. Menomatka Aspöhön taittui tutusti Eivor-aluksella, mutta illalla meidät haki huomattavasti pienempi M/S Lily. Onneksi meri oli aivan tyyni.





Viime tiistaina Kuunari Helena poikkesi saaressa, ja pojat pääsivät kannelle tutkimaan.


Ja lauantaina Rajavartioston Super Puma -helikopteri käväisi, ja taas pojat ihmettelemässä :)


Tänään koululaiset lähtivät luokkaretkelle Turkuun ja meidän esikoinen on mukana. He palaavat ensi torstaina, tätä äitiä taitaa erossaolo jännittää enemmän kuin lasta...

Tuntuu hienolta,
- kun esikoinen tulee kertomaan, että on nähnyt ristisorsan (kaverin kanssa tunnistaneet)
- kun samainen poika kaivaa taskuaan ja sanoo, että sarvipöllön sulka on "vähän kärsinyt" jouduttuaan vetoketjun väliin
- kun kuopus antaa minulle lempinimet "karkki" ja "kamu"
- kun saan olla osa näiden pienten elämää

Suloista ja liikuttavaa äitienpäivää!

Koululaiset pääsivät melomaan viime perjantaina

Kuvia viime viikonlopulta

Vappumyyjäisiä, 3-vuotissynttäreitä, kevätflunssaa, narsisseja, pihan raivausta (villinä rehottavat ruusupensaat saivat maistaa leikkuria), suunniteltu makkaran paistamista ulkona ja hylätty ajatus tuulen takia ja maastopalon pelossa (uunimakkaratkin olivat ihan hyviä), ihmetelty ja opittu uusia lintuja.
Tervetuloa ihana toukokuu!

Kylläpä väsyttää! Viime viikolla olimme mantereella poikien kanssa, matkustimme julkisilla, mikä vei 10-12 tuntia suuntaansa (laiva-bussi-juna-juna). Sain hoidettua lopulta lohjenneen hampaani kuntoon, valitettavasti jouduin menemään yksityispuolelle, kun kunnalliset eivät pystyneet äkkinäisiä/toivomiani aikoja järjestämään. Muutoin oli mukava nähdä läheisiä ja ihmetellä taas liikennettä, kauppoja ja ihmisiä :)




Palattuamme Utöseen, lepäsimme (?) päivän ja heti seuraavana aamuna lähdimmekin koko perhe opettajan ja koululaisten kanssa retkelle Jurmoon. Eivor -yhteysalus jätti meidät saareen puolilta päivin ja siellä koululaiset kulkivat opettajan kanssa pyörillä ja me seurasimme perässä jalkaisin (kuopus rattaissa).
Pääsimme näkemään kappelin, lintuaseman, lampolan, alpakoita… Paistoimme makkaraa ja söimme eväitä. Tutkimme hiekkakuoppaa ja metsää… Mahtava päivä! Illalla pääsimme yhteysaluksella kotiin ja sitten uni maittoikin!




Tänään on Utön tykit koeammuttu. Olipa jytinää, mutta onneksi se ei kestänyt kauaa! Ja käärmeet ovat luikerrelleet esiin koloistaan… toivoin, että tykkien jytinä olisi pelästyttänyt kaikki naapurisaariin, mutta turha toivo kai…





... suloisia...

Kun muutimme saareen oli elokuu, oli lämmintä ja ikkunoita pidettiin auki myös öisin. Heinäsirkat aloittivat konserttinsa heti pimeyden tultua ja joinakin iltoina oli pakko sulkea ikkunoita, kun siritys kävi liiaksi hermoille = uni ei tullut.

Kun tuulee enemmän pohjoisesta (luoteesta?), luotsiaseman tutkat kumisevat matalasti. Alussa en saanut unta, mutta nyt tuo ääni tuudittaa hyvin höyhensaarille. Kovalla itätuulella taas keittiömme liesituuletin pitää outoa huminaa ja etelätuulella olohuoneen isot ikkunat ritisevät ja kolisevat .

Ulkona ollessa kuulee hyvin, milloin koululaiset ovat välitunnilla tai menossa ruokailemaan hotellille - ääni kantaa hyvin majakkamäelle.
Ohimenevien laivojen jyrinä, luotsiveneiden lähdöt ja tulot sekä mönkijöiden kulkemiset kuulee myös.

Nyt keväällä ulkona äänimaailman täyttää monen erilaisen linnun laulu.
Ja pitkästä aikaa meren aallot loiskivat ja pauhaavat - jäät ovat suurelta osin lähteneet.

Keväiset narsissit saivat olla yhden päivän rauhassa. Yöllä "joku" oli käynyt taittamassa lehden jos toisenkin...




... ja sitten "jollekin" oli tullut vähän huono olo ja sen tulos löytyi aamulla peitoltani.

Aamulla oli taas uutta lunta maassa. Onneksi on valoa ja aurinkoa.

Olen virkannut (!) ja leikannut kankaasta viittoja lego-ukkeleille, kilpikonnien askarteluista tuli veneitä ja poteroita sotilaskäyttöön ja huovutustyön käyttöehdotukseksi sain: “pleikkaohjain”. Että tämmöistä menoa poikien kanssa :)

Vielä löytyy liukurimäkiä, mutta kalliot alkavat olla jo vähän paljaina.




Lumi on huvennut hiljalleen ja seinustoilla näkyy jotain outoa viherrystä…

Alkuviikosta näytti tältä, mutta voimakas etelätuuli alkoi rikkoa jäätä yhdessä päivässä ja työnsi jään kasoiksi.


Jäätilanne muuttui aika hankalaksi. Viime torstaina Eivor-laiva ei päässyt tänne, vaan kääntyi kesken matkan takaisin Pärnäisiin. Jäänmurtaja Voima tuli torstai-yönä auttamaan saaren ohi kulkevia laivoja, joista osa oli jumittunut jäihin pitemmäksikin aikaa. Eilen Voima pysyi saaren vierellä miltei koko päivän, ja illalla Eivorkin pääsi saareen, ja saatiin postit ja lisää elintarvikkeita kauppaan.


Kyhmyjoutsenet ovat viihtyneet etelälahdella. Lintuja taitaa olla jo tulossa etelästä päin. Kottaraisia on joku jo nähnyt täällä. Kevät siis onneksi on tulossa.

Kerrotaan, että saaressa on “rariteettipuska” (rariteetti = harvinaisuus), jossa lintubongarit ovat nähneet lintuharvinaisuuksia, joita ei muualla saaressa ole havaittu. Legenda tai ei...
Viime viikonloppuna mekin näimme itäniityllä rariteettipuun :)



Esikoinen on luistellut meren jäällä jo useamman kerran. Jää on ollut ihmeen tasaista ja esikoinen onkin jo harjaantunut luistelutaidossaan paljon. Kuinkahan kauan jäät vielä kestävät?



Kuopus sovitteli kevätlenkkareita ja kysyi, että milloin näitä saa alkaa käyttämään. Ei ihan vielä… Hän tyytyi siihen. Hän on jotenkin mutkaton muutenkin. Ilmoitti eilen ruokapöydässäkin, kun sai spaghettia suuhunsa: “nyt olen taas iloinen"


Mutkattoman mukavaa viikonloppua!