On pitänyt "kiirettä", kun on ollut jumppaa, joogaa, joulukorttiaskartelua jne. Ensilumikin saapui saareen ja suurin osa siitä taisi kasautua meidän kuistille...
Eilen majakan kappelissa vietettiin adventtihartaus tulevan ensimmäisen adventin kunniaksi. Pappi saapui Korppoosta säestäjän kera, heidän vuokseen siis hartauden aikaistettu ajankohta. Papin on oltava viikonlopuksi taas mantereella pitämässä "oikeaa" adventtikirkkoa.


Pojat ihmettelevät lumen tuloa.


Joulukorttitehtaan satoa


Meidän talo tuiskussa


Kuistilla tuulensuojassa on hyvä leikkiä


Pääkadulta


Majakan kappelin alttari

Hyvää viikonloppua ja ensimmäistä adventtia kaikille!

Saimme lainata venettä (kiitos Brita!) ja päätimme lähteä retkelle läheiseen Ormskärin saareen. Esikoinen oli jo aiemmin syksyllä käynyt koulun kanssa siellä, joten hän sai olla oppaana. Sää suosi meitä ja retki oli mukava ja eväät maistuivat!

Eilen oli aika kova myrsky, tuuli ja vihmoi jotain veden ja rännän sekaista vaakasuorassa. Postia viedessäni taistelin päästäkseni eteenpäin, mutta takaisin tullessa ei tarvinnut kuin hieman jalkoja kohotella tuulen viedessä kotiovelle päin. Tunne oli niin hassu, että nauratti ääneen... toivottavasti kukaan luotsiasemalta ei nähnyt, kun omituinen akka sadevaatteissa nauraa tuulenviemänä...

Illalla sähköt katkesivat noin seitsemän aikaan ja esikoinen suuttui, kun hänen piti juuri katsoa lintudokumenttia tv:stä. No, eipä siinä auttanut muu kuin sytytellä kaikki kynttilät ja tunnelmoida hämärässä. Ulkonakin oli todella pimeää, vei hetken ennen kuin majakan varageneraattori käynnistyi ja valokeila alkoi taas pyyhkiä saarta. Joissakin ikkunoissa näkyi pientä valonkajastusta, mutta muuten oli säkkipimeää.
Reilun tunnin kuluttua, kun olimme jo alkamassa nukkumaan, sähköt palasivat taas, mutta katkokset saavat aina ajattelemaan, miten riippuvaisia olemme nykyään sähköstä.

Lähdimme viime lauantaina mantereelle ja kas kummaa sunnuntaina kuopus olikin jo kuumeessa. -huoh- Alkaa tuntua siltä, että aina nämä ennalta mukaviksi ajatellut ja odotetut vierailut ovatkin vain sairastupapäiviä. Taas kerran on ollut pakko hylätä kaverien tapaamiset ja muut aktiviteetit ja keskittyä toipumiseen.
Yksikseni olen kuitenkin päässyt kaupoille ja kauhistus, miten paljon tavaraa niissä onkin! Ja ihmisiä ja kiireen tuntua! Ja musiikki soi kaikkialla! Huomasin jossain vaiheessa, että hartiani olivat jännittyneinä melkein korvissa, kun yritin suoriutua nopeasti kassajonossa.
Meikittömyyteni ja "aina samat vaatteet päällä" -tyylini on jatkunut mantereella, vaikka ehkä kanssaihmiset toivoisivatkin muuta;) Kampaustakaan ei enää siksi voi kutsua, kun vain vetää pinnillä pisimmät hiukset silmiltä roikkumasta.
Saarettuminen on siis tainnut alkaa... (vrt. "metsittyminen")

Kivaa ja kuumeetonta keskiviikkoa toivoen!