Monet ovat kyselleet aiemmin, mitä oikein teen saaressa. Tottahan on, että täällä ei ole runsasta vapaa-ajan tarjontaa, ostoskeskuksia, ravintoloita, elokuvateattereita, kerhoja, kuntoklubeja, perhekahviloita, leikkipuistoja jne. jne. Minulla ei ole täällä työyhteisöä, kavereita (ai, niin onhan Mies :))
Täällä olen “vain“ kotona, hoitovapaalla, kotiäiti.

Olen aina viihtynyt hyvin kotona, pidän lukemisesta, käsitöistä ja askartelusta yms. joten tekemistä olen tähän asti keksinyt. Ja kenelläpä perheenäidillä vapaa-ajan ongelmia olisi, eiköhän lapset pidä huolen siitä, että päivät täyttyvät touhusta ja arjen töistä.

Täällä on luonto lähellä, linnut, käärmeet, sammakot tulevat tutuiksi. Meri ja sää muuttuvat jatkuvasti. Täällä ei tarvitse pelätä liikennettä, ei kärsiä pakokaasuista tai melusta.
Moni asia on hankalampaa kuin mantereella ja vaatii suunnittelua ja ennakointia, mutta täällä on myös sellainen rauha ja ajattomuus, jota ei siellä saa.

Mutta en koe, että tämä tänne muuttomme olisi mikään “sapatti-” tai hengähdysvuosi pois kiireestä. Ei, tämä on vain erilainen vuosi erilaisessa ympäristössä. Kiire ja kiireettömyys ovat mielestäni ihmisestä itsestä kiinni - mielentila ja asenne, jonka voi valita ja johon voi itse vaikuttaa.
Vai miten sinä ajattelet?

p.s. ensimmäiset rupisammakot kohdattu... aikamoisia möllyköitä