Muuton aika lähestyy. Mieli on hieman haikea, mutta olen kuitenkin valmis lähtemään. Kotiympyröihin on jo ikäväkin. Viimeisinä viikkoina on tuntunut siltä, että olemme lomalla, kun kellään ei ole ollut mitään välttämättömiä velvollisuuksia. Päivärutiinitkin ovat olleet vähän niin ja näin - ei ole ollut niin tarkkaa… Siksikin tuntuu mukavalta palata “arkeen”
Saaren meno on kesän myötä muuttunut paljonkin; ihmisiä on enemmän, mökkiläisiä ja turisteja on koko ajan jossain, luotsilaituri on useimmiten täynnä veneitä, yhteysalus kulkee usein, taidetta on esillä maakellarissa, majakassa, kahvilassa sekä hotellilla ja kauppa on “aina” auki!

Listasin asioita, joita olen kokenut vuoden aikana ensimmäistä kertaa:
- kävin majakassa
- perkasin, paistoin ja söin kilohailia
- rupisammakon kohtaaminen
- käärmekasojen näkeminen
- kunnon syysmyrskyssä kulkeminen (tai paikoilleen jääminen, kun eteenpäin ei päässyt)
- näin Lucia-kulkueen ja se kävi myös kotonamme
- jännitin, kun mies ja esikoinen kulkivat jäätä pitkin toiseen saareen
- kävin helikopterissa
- koin tykkiammunnat
- näin juhannussalon koristelua ja pystyttämisen
- rapsuttelin lampaita (ennen en ole uskaltanut, kun olen kohdannut vain villinoloisia)
- nähnyt monta itselleni uutta lintulajia
- 3:n kuukauden ajan kuljin vain kävellen paikasta toiseen (no, pari kertaa pulkalla laskin mäkeä) - ei moottoriajoneuvoja, ei laivaa, ei julkisia liikennevälineitä, ei pyörää