Aamuisin vien esikoisen kouluun, samalla teemme kuopuksen kanssa aamupäiväulkoilun. Yleensä hän haluaa tarkastaa kaikki reitillä olevat pari-kolme mönkijää ja peräkärryt. Nyt saaressa onkin ollut paljon autoja (nähty 2 pakettiautoa ja yksi maasturi), ehkä osin sotaharjoitusten takia. Ja kuopuksen on pitänyt varmistella, missä ne ovat ja mitä ne tekevät.


Yleisin kuljetusväline saaressa - maitokärryt, sopivat myös lasten kuljetukseen.


Lähikauppa ja -posti(ainoat, mutta minuutin päässä kotoa)



Eräänä iltana ovellemme tuotiin yllättäen luumuja, jotka on poimittu eräästä saaren kesäasukkaan puusta (luvalla tietysti). Seuraavana päivänä saimmekin sitten ison kasan kilohailia. Paistoimme ja söimme, hyvää oli! Kiitos antajille!

Sunnuntaikävelyllä ihania värejä auringonpaisteessa, sydämen läpätystä kyykäärmeiden luikerrellessa liian lähellä (vaikka pakenevat heti tömistelyjämme) ja hiljaisuutta.

Asumme majakkamäelle lähellä majakkaa, mutta vasta nyt pääsimme sisälle sinne tutustumaan ja kuulemaan sen historiasta ja nykykäytöstä. Linssistölle emme nyt menneet, sinne pääsee vain kerran vuodessa kansainvälisenä majakkaviikonloppuna elokuun lopulla (ja silloin olimme mantereella). Majakka - fyr - lighthouse, arvaatteko, mistä suomen kielen sana “majakka” on tullut? No venäjänkielisestä sanasta “edestakaisin liikkuva”. Aika hauska, vai mitä?






Ikkunoiden kohdalla näkee, kuinka paksu kiviseinä on.


Majakan kappeli lienee ainoa lajiaan maailmassa.





Kuvassa saattelemme vierastamme Eivorille sateisessa säässä ja varustuksemme on sen mukainen.
Nyt on tuulta ja sadetta riittänytkin! Varsinkin viime yönä tuuli ravisteli ikkunoita kovasti, mutta sisällä oli lämmintä, eikä vetänyt mistään nurkasta :)

Kiitos Piuku tunnustuksesta! Ihan hämmennyin, kun huomasin tuon... mutta kiitän ja kumarran ja yritän kirjoitella kiinnostavia juttuja.




Nappiin liittyy sen jakaminen seitsemälle muulle bloggaajalle ja seitsemän tunnustuksen/paljastuksen tekeminen itsestään.En osaa jakaa tunnustusta nyt kenellekään, kivoja ja kiinnostavia blogeja on paljon.
Mutta tunnustuksia voin tehdä; tietenkin vain saareen liittyen:

1. Saaressa on paljon hämähäkkejä, isoja ja pieniä - en erityisemmin pidä hämähäkeistä.
2. Rantakäärmeet syövät rupisammakoita, kyille ne eivät kelpaa - en erityisemmin pidä käärmeistä, suhteeni rupisammakoihin on vielä selvittämättä (kohtaamista odotellen).
3. Näen painajaisia katastrofi- ja onnettomuuselokuvista, -dokumenteista yms.
4. Estonian uhreja tuotiin aikoinaan saareen ja vainajia säilytettiin yhdessä varastossa - näin tästäkin painajaisen.
5. Puhun huonosti ruotsia, vain pakon edessä ja silloinkin hiljaa mutisten ;)
6. Minut on kutsuttu saarella pidettävään naisseminaariin, jossa puhutaan vain ruotsia, koska sinne tulee myös Ruotsista ja Virosta naisia, jotka puhuvat vain ruotsia. Uskaltaudunkohan mukaan?
7. Tällä viikolla iski kaipuu mantereelle - kirpputorille!

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kivifriikin ikuinen "täydellisen" kiven etsintä jatkuu, mutta täällähän tätä kiveä riittää. Olen jo tartuttanut kivien keräilyn poikiinkin, jokaiselta kävelyreissulta mukaan tarttuu heillekin vähintään pari kiveä. Mitä teen niillä kivillä? Suurimmalla osalla en mitään, ne palautuvat luontoon tai jäävät jonnekin matkan varrelle ja joistakin tulee jotain...



Venäläiset joskus halusivat tehdä saarelle mukulakiviteitä (joku sotilaallinen merkitys?). Niitäpä on nyt kiva jyristellä varsinkin pyörällä ja rattailla :)



"Stenhuset" on ollut ennen luotsien majapaikkana. Nyt se on kotiseutumuseona.



Ja valitettavasti sesonki on ohi.

Arki alkaa asettumaan kaiken alkuhässäkän ja -ihmettelyn jälkeen. Lapsiperheessä rutiinit vievät aina päivää eteenpäin, niin täälläkin. Ja kun kotona ollaan, kotityöt vievät vanhempien aikaa. Minun onnekseni täällä on astian- ja pyykinpesukoneet, joten esim. tiskaamiseen ei mene aikaa (=inhokkikotityöni). Mutta kyllähän sitä tekemistä muutenkin riittää.
Suunnitelmallisuutta pitää täällä harjoittaa vielä entistä enemmän ainakin kauppaostosten suhteen, kun kauppa on auki rajoitetusti (yleensä pari tuntia päivässä) ja nyt sunnuntaisin ei lainkaan. Kun mehu on loppu, niin sitten se on.
Mies jo tuossa maalaili kauhukuvia, että jos sähkö on joskus poikki, pitäisi olla hyvä kuivaruokavarasto. Jahas. Ja nuotiollako niitä lämmitettäisiin? Niin kai sitten. Olen optimisti ja luotan sähköverkkoon :) Mutta ehkä huomenna alan kerätä varastoja talven varalle...
Eilen ja toissapäivänä tuuli jo aika navakasti, majakan vieressä pystyi melkein jo nojaamaan tuuleen. Esikoinen lähetti pullopostia, joka lähtikin matkaan aaltojen mukana varsin vikkelään. Koulussakin olivat pistäneet pullopostia merelle. Siitä on koulun blogissakin juttua.

Pääsimme vihdoin saareen viime tiistaina. Mantereella olo venyi, mutta saimme siellä asiat paremmin valmiiksi siellä kotiimme muuttavia kissa- ja talovahteja varten. Kaikkien järjestelyjen ja sairastelujen takia olimmekin sitten aivan poikki päästyämme saareen. Eilisen päivän olo oli kuin märkä rätti, mutta onneksi ei ollut juuri mitään pakollisia tehtäviä - vain esikoisen kouluun vienti ja sieltä haku.

Syyskuun alusta alkoi saaren "talviaika" : Eivor-yhteysalus kulkee talviaikataulussa ja kauppa vähensi aukioloaikojaan. Kirjasto on edelleen kuitenkin auki kerran viikossa, torstaisin kaksi tuntia. Sinne siis tänään suuntaamme.