Hiihtoloma on meillä sujunut saaren kotinurkilla pyörien. Esikoinen on viihtynyt pikkuveljensä kanssa leikkien (legot - nuo loppumaton kiinnostuksen- ja rakentelunkohde) ja ruotsinkielisiä Saariston lapsia katsellen. Mies ja esikoinen ovat käyneet myös jäätä pitkin kävellen lähisaaressa, mikä ei kai ihan joka talvi onnistu! Hieman olen ollut huolissani ja kiikaroinut jäälle, vahtinut, missä pojat kulkevat.



Toinen, mitä olen vahdannut, on ollut kaupan aukiolo ja Eivor-laivan tulot. Kauppa on joskus auki vasta sitten, kun yhteysalus on tullut ja tuonut tavaraa kauppaan, ja joskus se on auki "normaalisti" ja ehkä vielä laivan tulon jälkeen. Kerran olimme ilman mm. maitoa, kun luulin ehtiväni laivan tulon jälkeen, mutta en ehtinytkään (omaa leväperäisyyttäni/hitauttani). Laivan tuloaikaa on vaikea arvioida nykyisessä jäätilanteessa. Netin laivojen paikannusohjelmatkaan eivät aina toimi. Joten sitten vain tähyillään merelle päin :)

Mannerelämääkin on jo pitänyt suunnitella esikoisen kouluun ilmoittautumisen ja kuopuksen päiväkotihakemuksen merkeissä. Ne tuntuvat vielä kaukaisilta asioilta, mutta luulen, että aika taas vilahtaa huomaamatta :) Ensin koetaan ja katsotaan kuitenkin, millainen on saariston kevät!

Täällä on "vain" 10 astetta pakkasta. Että on siitä jotakin etua asua yhdessä Suomen eteläisimmässä saaressa (siis eteläisimmässä asutussa saaressa). Tosin tuulen kanssa lämpötila on lähempänä -20:ta.



Peittoja ja patjoja on hyvä tuuletella näillä säillä... minä ite näyn tuossa ikkunassa -topattuna untuvatakissani :)

Aamulla ikkunat olivat öisen lumimyräkän seurauksena tällaiset:


Lumi kasaantuu aina kuistin ja ulko-oven puolelle, joten sinne oli nytkin tullut iso kinos lunta. Aamulla tuuli vielä navakasti. Sitkeästi esikoinen halusi kuitenkin mennä kouluun itsekseen, vaikka tarjouduimme saattamaan hänet. Sanoi vain, ettei ole edes paha ilma ja kahlasi lumihangen yli rantatielle (vaikka minä pelkäsin, että tuuli vie pojan mennessään ;))

Aamupäivällä näytti aika hyiseltä:

Mutta iltapäivällä aurinko paistoi jo keväisesti, vaikka pakkasta olikin ja kylmä tuuli puhalsi edelleen. Kuva otettu lastenhuoneesta:

Synttäripäiväni kunniaksi kävimme hotellilla lounastamassa ja illalla kävin joogassa. Postin mukana oli tullut myös ihana paketti ja kortti piristämään päivää! Kiitos niistä!

Viikonlopun ohjelmassamme on mm. löhöilyä, ulkoilua, lueskelua ja elokuvakerhoa (esityksessä Saariston lapset:))

Kaunista viikonloppua!

Mies vietti eilisen päivän yhteysaluksessa, lähti aamulla 8.30. ja palasi illalla yhdeksän jälkeen (Eivor oli aikataulusta myöhässä noin 3,5 h). "Piipahti" siis hakemassa kissamme Pärnäisistä. Yläkuvassa matka vielä joutui, kunnes Jurmoon mennessä Eivor jumittui ahtojäihin. Yleensä noin tunnin matka kesti 4,5 tuntia :( Ja kissojen tuojat joutuivat odottamaan Pärnäisten rannassa autossa. Eli pitkä päivä kissoilla ja kuljettajilla. Kiitos vielä Mammu ja Eeka!
Nyt meidän perhe on kuitenkin koossa. Kuvassa Eetu-veli, Siiri-sisko valtasi heti minun vaatekaapistani hyllyn (joten vaatteeni ovat jälleen tutusti kissankarvassa...)



Tänään on ollut ihana keväinen valo, ja lumi ja jäät ovat alkaneet hieman huveta. Esikoinen innostui pyöräilemään ja "slaidaamaan" liukkailla teillä. Ihan vielä ei kuitenkaan taideta päästä veneilemään...







... eikä melomaan ;)
Mukavaa viikon alkua!

Joinakin huonoina päivinä olen täällä toivonut, että voisin kulkea tuntemattomana ihmismassassa jonkun kaupungin kadulla. Tai käydä hetken mielijohteesta jossain kaupassa tai kirpputorilla ja ihmetellä runsasta tavaramäärää. Olen kaivannut myös päivää, jolloin voisin keskustella ja olla vain aikuisten seurassa (tämä mm. silloin, kun 2-vuotias kysyy noin sadannen kerran, että kuka sinä olet ja vastineeksi hän haluaa esitellä itsensä kaikilla neljällä nimellänsä myös sen sadannen kerran…)

Mutta… onneksi tulee taas se parempi päivä, jolloin nauttii auringosta, tuulesta, meren äänestä, tuttujen tervehdyksistä ja siitä, että 2-vuotias kysyy taas: “kuka sinä olet?” ja vastaa taas niillä kaikilla neljällä nimellänsä.