On pitänyt "kiirettä", kun on ollut jumppaa, joogaa, joulukorttiaskartelua jne. Ensilumikin saapui saareen ja suurin osa siitä taisi kasautua meidän kuistille...
Eilen majakan kappelissa vietettiin adventtihartaus tulevan ensimmäisen adventin kunniaksi. Pappi saapui Korppoosta säestäjän kera, heidän vuokseen siis hartauden aikaistettu ajankohta. Papin on oltava viikonlopuksi taas mantereella pitämässä "oikeaa" adventtikirkkoa.


Pojat ihmettelevät lumen tuloa.


Joulukorttitehtaan satoa


Meidän talo tuiskussa


Kuistilla tuulensuojassa on hyvä leikkiä


Pääkadulta


Majakan kappelin alttari

Hyvää viikonloppua ja ensimmäistä adventtia kaikille!

Saimme lainata venettä (kiitos Brita!) ja päätimme lähteä retkelle läheiseen Ormskärin saareen. Esikoinen oli jo aiemmin syksyllä käynyt koulun kanssa siellä, joten hän sai olla oppaana. Sää suosi meitä ja retki oli mukava ja eväät maistuivat!

Eilen oli aika kova myrsky, tuuli ja vihmoi jotain veden ja rännän sekaista vaakasuorassa. Postia viedessäni taistelin päästäkseni eteenpäin, mutta takaisin tullessa ei tarvinnut kuin hieman jalkoja kohotella tuulen viedessä kotiovelle päin. Tunne oli niin hassu, että nauratti ääneen... toivottavasti kukaan luotsiasemalta ei nähnyt, kun omituinen akka sadevaatteissa nauraa tuulenviemänä...

Illalla sähköt katkesivat noin seitsemän aikaan ja esikoinen suuttui, kun hänen piti juuri katsoa lintudokumenttia tv:stä. No, eipä siinä auttanut muu kuin sytytellä kaikki kynttilät ja tunnelmoida hämärässä. Ulkonakin oli todella pimeää, vei hetken ennen kuin majakan varageneraattori käynnistyi ja valokeila alkoi taas pyyhkiä saarta. Joissakin ikkunoissa näkyi pientä valonkajastusta, mutta muuten oli säkkipimeää.
Reilun tunnin kuluttua, kun olimme jo alkamassa nukkumaan, sähköt palasivat taas, mutta katkokset saavat aina ajattelemaan, miten riippuvaisia olemme nykyään sähköstä.

Lähdimme viime lauantaina mantereelle ja kas kummaa sunnuntaina kuopus olikin jo kuumeessa. -huoh- Alkaa tuntua siltä, että aina nämä ennalta mukaviksi ajatellut ja odotetut vierailut ovatkin vain sairastupapäiviä. Taas kerran on ollut pakko hylätä kaverien tapaamiset ja muut aktiviteetit ja keskittyä toipumiseen.
Yksikseni olen kuitenkin päässyt kaupoille ja kauhistus, miten paljon tavaraa niissä onkin! Ja ihmisiä ja kiireen tuntua! Ja musiikki soi kaikkialla! Huomasin jossain vaiheessa, että hartiani olivat jännittyneinä melkein korvissa, kun yritin suoriutua nopeasti kassajonossa.
Meikittömyyteni ja "aina samat vaatteet päällä" -tyylini on jatkunut mantereella, vaikka ehkä kanssaihmiset toivoisivatkin muuta;) Kampaustakaan ei enää siksi voi kutsua, kun vain vetää pinnillä pisimmät hiukset silmiltä roikkumasta.
Saarettuminen on siis tainnut alkaa... (vrt. "metsittyminen")

Kivaa ja kuumeetonta keskiviikkoa toivoen!

Monet ovat kyselleet aiemmin, mitä oikein teen saaressa. Tottahan on, että täällä ei ole runsasta vapaa-ajan tarjontaa, ostoskeskuksia, ravintoloita, elokuvateattereita, kerhoja, kuntoklubeja, perhekahviloita, leikkipuistoja jne. jne. Minulla ei ole täällä työyhteisöä, kavereita (ai, niin onhan Mies :))
Täällä olen “vain“ kotona, hoitovapaalla, kotiäiti.

Olen aina viihtynyt hyvin kotona, pidän lukemisesta, käsitöistä ja askartelusta yms. joten tekemistä olen tähän asti keksinyt. Ja kenelläpä perheenäidillä vapaa-ajan ongelmia olisi, eiköhän lapset pidä huolen siitä, että päivät täyttyvät touhusta ja arjen töistä.

Täällä on luonto lähellä, linnut, käärmeet, sammakot tulevat tutuiksi. Meri ja sää muuttuvat jatkuvasti. Täällä ei tarvitse pelätä liikennettä, ei kärsiä pakokaasuista tai melusta.
Moni asia on hankalampaa kuin mantereella ja vaatii suunnittelua ja ennakointia, mutta täällä on myös sellainen rauha ja ajattomuus, jota ei siellä saa.

Mutta en koe, että tämä tänne muuttomme olisi mikään “sapatti-” tai hengähdysvuosi pois kiireestä. Ei, tämä on vain erilainen vuosi erilaisessa ympäristössä. Kiire ja kiireettömyys ovat mielestäni ihmisestä itsestä kiinni - mielentila ja asenne, jonka voi valita ja johon voi itse vaikuttaa.
Vai miten sinä ajattelet?

p.s. ensimmäiset rupisammakot kohdattu... aikamoisia möllyköitä

Onnittelut kaikille lintukisaan vastanneille! Oikea vastaus on järripeippo.
Karikukko oli hyvä vastaus, koska sen väritys on melkolailla sama kuin järripeipon, joten yksi palkinto lähtee Mummille ja Ukille. Ja Piukun luova vastaus ansaitsee toisen palkinnon! Kiitos osallistujille!







Täällä vietetään syyslomaa sairastelun merkeissä, mutta onneksi potilaan vointi on parempaan päin menossa.
Rentouttavaa viikonloppua ja lomaa kaikille!

Joka paikassa on lintuihmisiä. Ei, se ei ole mikään uusi eläinlaji, vaan linnuista kiinnostuneita ihmisiä. Lintujen syysmuutto kiinnostaa monia. Täällä oppii väkisinkin tunnistamaan eri lintulajeja, kun niitä lentelee ja hyppii aivan vierellä. Ja valitettavasti jokunen lentää ikkunaankin, kuten tämä onneton siivekäs.
Ja nyt seuraa kilpailu: mikä lintu tämä on?

Vastaukset kommenttilootaan tai sähköpostitse lauantaihin 23.10. mennessä. Paras vastaus voittaa (ei siis välttämättä oikea ;)) Palkintona jotain Utöstä.

Esikoinen innostui rakentamaan majaa pihapuuhumme, ja kuopuksen piti tietysti päästä mukaan. Sopua kesti hetken, ennen kuin tarvittiin taas erotuomaria (yksi vakiotoimeni tällä hetkellä, kelpaisiko jatkossa ansioluetteloon?)