Eilen pääsimme rantasaunan pehmeisiin löylyihin. Tosin lasten kanssa saunominen on hätäistä sinkoilua sinne tänne; kun pojat haluavat lauteille, sitten alas, sitten vettä saaviin ja kaadetaan sitä pois, sitten uimaan, ja pois, koska vedessä meduusoja, joita Nemo-elokuvan perusteella on syytä pelätä (kiitos Disney), sitten taas lauteille (ei kai tarvitse mainita, että laudeliinat ovat jo olleet hyvän aikaa jossain aivan muualla kuin takapuolien alla) ja alas, kun on niin kuuma ja sitten vilvoittelemaan ja availemaan pukuhuoneen verhoja ja ovea, jotta ohikulkijat varmasti näkevät paljasta pintaa ja viimein kuivattuina ja puettuina ja pillimehut käsissä - hetken rauha.
Aiemmin päivällä kävimme kuntosalilla (kyllä, täältä löytyy sellainenkin), jossa pojatkin viihtyivät laitteiden parissa (veivaavat joitain jalkatukia ja siirtelevät painoja paikasta toiseen). Ikkunoista näkyy kaunis merimaisema, mikä ei ehkä auta kuntoilussa, kun sitä jää tuijottamaan, vauhti hiipuu stepperissäkin. Ehkä pitää ottaa joku reipas musiikki kannustimeksi.
Illalla ihmettelimme saaren tupsahtaneita turisteja ja iltamenoihin (?) kulkevia korkokenkäisiä naisia. Yöelämään emme ole tutustuneet - tarjonta lienee keskittynyt hotellille ja aavistelen , ettei meno ole aivan hillitöntä. Saatan tosin olla aivan väärässä… mutta tämä perheenäiti vetää sikeitä sängyssään ja herää virkeänä aamulla ilman päänsärkyä ja kuvotusta (-hyveellinen olo-)

Huomenna tulee viikko täyteen saaressaoloa.